1. joulukuuta 2016

Kriisi selätetty

Jaaha, näköjään näinkin voi käydä. Kirjoitin tämän tekstin, mutta unohdin julkaista sen. No, mutta tarkoitukseni oli tulla lyhyesti kertomaan: loppu hyvin, kaikki hyvin!   

Menimme esikoisen kanssa viikko sitten, tiistaiaamuna lastenosastolle ajatuksella, että Amanda lähtee kanssamme kotiin. Vastassa odotti kuitenkin hätääntynyt hoitaja, joka oli joutunut aamulla työntämään lähes kokonaan irroneen napin takaisin mahaan. Nappi oli onneksi uponnut takaisin paikoilleen. Tästä sain kuitenkin ajatuksen, että jospa nappi saataisiinkin vaihdettua saman päivän aikana ns. päivystyksellisesti. Amanda oli todella hyvä vointinen, eikä ollenkaan räkäinen. Lääkärikin sanoi, ettei ollut montakaan kertaa kuullut niin hyviä hengitysääniä tytöllä. Esitin asian hoitajille, ja pian olikin vatsakirurgi sekä leikkaussali varattu. Ruoka oli tiputettu 06.00, joten operaatio ajoitettiin iltapäivän puolelle, jotta vatsa olisi tyhjä. 

Puolilta päivin kävin viemässä M:n kotiin vaarin hoitoon ja palasin itse sairaalalle. Amanda vietiin yhden aikaan saliin ja parin tunnin päästä kävimme hoitajan kanssa hakemassa hänet heräämöstä. En ollut uskoa silmiäni. Amanda oli rauhallinen, levollinen eikä yhtään kipeä tai itkuinen. Humautus-nukutus oli onnistunut, eikä intubointia tarvittu. Nappi oli saatu vaihdettua. Se oli ollut sitten kuitenkin rikki. Siksi vedet eivät pysyneet ballongissa (tosin edellinen nappi ei ollut ollut rikki, mutta silti tyhjeni mystisesti). Kirurgi oli todennut saman kuin edeltäjänsä, napin kanavaan oli taas kasvanut kudosta, eikä uusi nappi mennyt paikalleen ilman pientä toimenpidettä. Saimme kotiohjeeksi pyöritellä nappia kuin puurokauhaa, että kanava pysyisi väljempänä, eikä kudosta kasvaisi niin. Jatkossa napin vaihto täytyy yhä tehdä anestesiavalmiudessa. Ihan mahtavaa, että se on nyt hoidettu ja pois alta. Kannatti olla hieman oma-aloitteinen ja toivoa itse napin vaihtoa heti. Muutenhan olisi tullut taas jonnekin tulevaisuuteen uusi aika, jota olisimme panikoineet mahdollisten infektioiden takia.

Viikon päästä Amandalla on sitten pään magneettikuvaus, joka ei kyllä huoleta ollenkaan. Se tehdään myös humautuksessa ja nyt näin kuinka Amanda "tokenee" siitä nopeasti.

Tässä oli tälläinen lyhyt pikapäivitys, joka nyt ei tosin ollutkaan ihan niin pikainen. Palaan pian kertomaan lisää kuulumisia


Hyvää loppuviikkoa jokaiselle!


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti