Viikon kuulumiset

Räkäistä päivää meiltä!

Muutaman päivän aikana Amandan vointi on heitellyt taas ihan miten sattuu. Välillä hän nukkuu ja katselee vuorotellen tyytyväisenä saturoiden loistolukemia, välillä taas kurlailee limaa joka rööristä ja ähisee hankalan näköisesti. Ja vointi siis saattaa muuttua näiden välillä monta kertaa yhden päivän aikana. Amanda saattaa tuskailla ja valitella, hengitystilanne huonontua nopeasti, ja juuri kun saan pakattua laukut ajatuksella "nyt sairaalaan", Amanda nukahtaakin levollisesti ja saturaatiot ampaisee kohisten huippulukemiin. Ja tilanne saattaa pysyä sellaisena muutaman tunnin tai jopa muutaman päivän, kunnes taas vointi huononeekin ja tuskailu alkaa. Yritä tässä nyt sitten tietää mitä pitäisi tehdä. Hyvien hetkien takia tuntuu hölmöltä lähteä päivystykseen, toisaalta taas ahdistaa koko ajan olla tuntosarvet ojossa ja huolissaan. Äsken kuvailemani tilanne tapahtui siis juuri äsken ja tällä hetkellä Amanda taas nukkuu tyytyväisenä.

Lupasin kertoa kuinka napinvaihto sujui. Se sujui hyvin, tosin ihan eri tavalla kuin oli suunniteltu. Tarkoitushan oli, että nappi vaihdetaan tiistaina suunnitellusti lastenosastolla. Lauantaina kuitenkin Muksulasta soitettiin, että peg-nappi oli yllättäen pullahtanut kokomaan ulos, eikä sitä tietenkään saatu enää painettua nopeasti takaisin paikalleen. Lähdimme välittömästi koko perhe pienten lasten teho-osastolle odottamaan Amandaa saapuvaksi Muksulasta hoitajan kanssa. Ehdin jo tirauttaa muutamat paniikkikyyneleetkin, kun mietin miten hommassa mahtaa käydä. Kun Amanda saapui, hänelle annettiin tuhtiannos Epistatusta ja lastenlääkäri alkoi ensin varovasti ujutella nappia paikalleen, mutta aika pian otteisiin tulikin hieman voimaa, koska nappi ei meinannut taaskaan mennä paikalleen. Onneksi vihdoin ja viimein nappi upposi paikalleen. Oivoi sitä sydämen tykytyksien määrää minkä koin. Mutta nyt nappi on siis paikallaan ja toimii hyvin. Kaksi-kolme kuukautta voin huokaista tämän asian tiimoilta, kunnes se on sitten taas ajankohtainen.

 Käytiin Amandan kanssa pyörähtämässä tällä viikolla myös silmälääkärillä tarkastuksessa. Yleensä siellä käynnit ovat menneet ihan harakoille, kun Amanda on nukkunut sikeästi, eikä ole yhtään edes kurkkinut luomiensa alta. Tällä kertaa meidän reissu onnistui ihan yli odotusten, kun neiti olikin jostain syystä todella skarppi ja hereillä. Silmälääkäri sai tehtyä Amandalle näkötarkastuksen ja arvatkaa mitä: Meidän tuttero saa silmälasit! Kummassakin silmässä näkö oli +6.0 eli eihän tuo raukka ole nähnyt oikein mitään. Nyt siis täytyy yrittää löytää hyvä hetki, milloin pääsisi Amandan kanssa etsimään sopivia kakkuloita.

Reipas silmälääkärillä kävijä.

Eilen saatiin erityisiä vieraita kylään, kun Lemmy, toinen pieni ihmeihminen, saapui vanhempiensa kanssa meille. Tämä perhe on meille vertaistukena ihan korvaamaton ja oli ihanaa kun viimein saatiin kummatkin pienet vierekkäin. Yleensä me vanhemmat treffailemme silloin, kun lapset ovat Muksulassa, mutta kerrankin onnistui saada kaikki samaan tilaan.

Minit ottivat aika lunkisti. Tai sitten ei vaan kiinnostanut meidät jutut...

  Yllättävän vauhdikas viikko onkin ollut. Nyt vielä jänskätään mihin suuntaan tämä räkätauti on Amandalla menossa vai josko saataisiin ihan kotioloissa se taltutettua. Toivotaan tuota jälkimmäistä.

Käytiin jopa vähän ulkoilemassa! Ylpeä isosisko halusi työntää rattaita.