16. kesäkuuta 2016

Suolahuonehoitoa

Jihuu, täällä ollaan oltu jo puolitoista viikkoa putkeen kotona! En meinaa uskoa tätä todeksi.

Amanda voi pitkästä aikaa hyvin. Menneeseen viikkoon on kyllä mahtunut räkää, hengitysvaikeuksia, kuumetta, muutama epilepsiantäyteinen päivä, masuvaivoja sekä yksi silmätulehdus, mutta olemme saaneet ne hallintaan ihan kotioloissa. Suurin syy siihen, ettei happiviiksiä ole tarvittu, uskoisin olevan uusi kokeilu: Suolahuone. 



  Huomasin Leijonaemojen Facebook-ryhmässä keskustelun suolahuoneen merkityksestä ylähengitystieinfektioiden hoidossa ja päätin tuumasta toimeen toimittaa itsemme sinne välittömästi. Olemme istuneet siellä Amandan kanssa nyt noin joka toinen päivä ja olen sitä mieltä, että siitä on ollut paljon hyötyä. Siellä ollaan siis kerrallaan 40 minuuttia ja hengitellään puhdasta suolaa. Ensimmäisillä kerroilla jännitin, laukaisevatko hurina ja tunnelmavalot Amandassa epilepsiakohtauksen, koska neiti kiemurteli sylissäni hieman levottomana. Kohtauksia ei ole hoidossa tullut ja Amandakin on selvästi ollut rentoutuneempi viimeisimmillä kerroilla. Amandalla on atooppinen ihottuma kasvoissa ja jaloissa, ja olenkin hoidon ajaksi heittänyt häneltä housut pois. Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen iho oli silminnähden rauhoittunut. Peukut siitä. Ensimmäiset kerrat eivät vielä muuttaneet Amandan hengitystä parempaan päin, päinvastoin, limaa nousi kahta kauheammin ylös ja Amanda yskikin vihreää, paksua limaa iltaisin saaden itsensä itkuun saakka, silmät vettä vuotaen. Liman nouseminen tosin onkin juuri se tarkoitus, ja nyt viikon jälkeen Amandan on pitkästä aikaa vähemmän räkäinen. Yötkin hän viettää juuri niin kuin kuuluukin, nukkuen! Suolahuoneen yrittäjä kertoi minulle, että viisi suolahuoneella käyntiä tappaisi hengitysteistä kaikki tulehdukset. Kuulostaa korvaani vähän liian helpolta hoitokeinolta ollakseen totta, mutta koska Amandan hengitys on ollut viime päivinä niin hyvää ja rauhallista eikä räkä tursua kuin silloin tällöin,  olen ostanut nipullisen hoitokertoja tästä eteenkin päin. Mitä vain, että saadaan olla kotona.

Amandan ilme, kun ilakoin Outlander-sarjan uuden tuotantokauden käynnistymistä tv:n äärellä.

Saatiin korvien putkitusaika heinäkuulle. Odotukset toimenpiteen onnistumiselle ovat korkeammalla suolahuonehoitojen takia. Aion ottaa vielä selvää, mitä käytännössä tarkoittaa "kaksi tervettä viikkoa". Tämän terveempänä en ole Amandaa koskaan nähnyt, mutta terveen terveen lapsen rinnalla Amanda vaikuttaa ihan infektoituneelta. Tämä tietty limaisuus ja rohina kun kuuluvat suurena osana tähän pieneen neitiin. Korvalääkäri oli sitä mieltä, että jos putkitus ei heinäkuussa onnistu, Amandalle sovitellaan kuulokoje. Saadaan toivottavasti uusi aisti käyttöön.

Nyt kun ei ole tarvinnut viettää päiviä osastolla, minusta on tullut pieni kotihiiri. Nautin niin paljon, kun ei ole aikatauluja eikä "pakkojuoksemista" minnekään. Saatan istua Amanda sylissä sohvalla toista tuntia ja vain olla etenkin näinä päivinä, kun isosisko on päiväkodissa. Lataudun.  Juon kahvia. Jumppaan Amandaa. Toivon, että kotona olo vain jatkuisi ja jatkuisi. Mutta sitäkään en jaksa murehtia, jos tilanne muuttuu. Sitten mennään taas niillä eväillä. Nyt tässä kotonaoloaikana elämä on tuntunut hetkittäin ihan tavalliselta lapsiperheen arjelta. Ajatelkaa, kuinka iloinen siitäkin voi olla.


Meillä on pian aihetta juhlaan. 10.7.  Amanda täyttää yksi vuotta! En ole uskaltanut ajatella ensimmäisiä syntymäpäiviä vielä kertaakaan, koska en tiennyt, pääsemmekö me järjestämään sellaisia. Nyt, pikkuhiljaa, olen antanut ajatuksen hiipiä mieleeni ja yllätyin, kun tajusin niiden olevan jo ihan kohta. Vuosi on mennyt toisaalta niin nopeasti, mutta sitten taas tietyt ajanjaksot ovat kuin hidastettuna mielessäni. Infektioiden pelossa emme suuria juhlia järjestä, mutta mansikkakakku ja pieni kahvitus on tehtävä ehdottomasti. Onhan meidän pieni, mystinen tyttö taistellut urheasti ensimmäisen vuoden läpi tähän hetkeen. Olen siitä niin onnellinen.

 
Kaunis, pieni ihminen
sä olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan
sua toista ei milloinkaan 
<3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti