Heippa! Pitkästä aikaa on pieni hetki, jolloin voin keskittyä päivittämään kuulumisia. Meidän perhe on lomaillut enemmän ja vähemmän, ja päivät ovat kuluneet tavaroita pakkaillen muuttoa varten.
Suurin uutinen on, että Amanda sai kun saikin viimein putket korviin! Aaltoja, runsaasti aaltoja. Operaatiota edeltävänä päivänä Amanda oli hurjan räkäinen, mutta virkeä, eikä lainkaan infektoituneen oloinen. Iltapäivällä, kun hoitaja soitti kerraten seuraavan päivän tapahtumia, varoittelin, jos illan aikana yllätykseksemme iskeekin joku, ja joudumme yöllä tulemaan päivystyksen kautta sisälle osastoon. Onneksi ei tarvinnut. Viimeiseen asti siis jännitettiin.
Osastolla piti olla jo klo 7, koska peg-hoitaja halusi tavata meidät ennen tytön nukutusta. Amandan napin kanssa on ollut ensimmäistä kertaa ongelmia. Ballonki fuskasi vettä sisälle päin niin, että vaikka laitoimme aina vedenvaihdon yhteydessä 5ml vettä, sieltä saatiin ulos vain 1ml. Ja vaikka tämän millin otti ballongista pois, nappia ei kuitenkaan saanut ulos. Omituinen ongelma. Peg-hoitajakin sanoi, ettei ole ikinä törmännyt moiseen. Ennen nukutusta hoitaja siis tyhjensi ballongin niin tyhjäksi kun sai ja hieman voimalla kiskaisi koko napin ulos. Uusi ongelma tuli vastaan, kun uutta nappia ei saatukaan työnnettyä takaisin. Amanda kiemurteli itkuisena parin yrityksen verran, ja lopulta päädyttiin siihen, että samassa nukutuksessa vatsakirurgi katsoo mikä on vialla (hänet oli jo etukäteen varattu operaatioon mukaan, koska arveltiin, että näin saattaa käydä).
 |
| Valmiina! |
Amanda vietiin saliin klo 8. Me suuntasimme Juhan kanssa heti kahville, että saisimme muuta ajateltavaa. Puolitoista tuntia ehdittiin odottaa kahvien jälkeen vielä Amandan huoneessa (todella, TODELLA pitkä puolitoista tuntia), kunnes neiti tuotiin heräämöstä huoneeseen. Voi mikä helpotus oli huomata, että hän oli pääsyt pois hengityskoneesta ja oli hyvin hereillä. Raukalla oli toinen silmä turvonnut umpeen, koska kanyyli oli laitettu ihan silmän yläpuolelle. Nukutus oli kestänyt kaikkiaan kaksi tuntia, ja kaikki oli mennyt niin kuin pitikin. Ensin vatsakirurgi oli tutkinut peg-ongelmaa ja suurentanut napin kanavaa hieman sisältä päin. Sitten korvalääkäri oli tuutannut putket korviin ja tehnyt kuulotutkimuksen, jossa Amandalla todettiin keskivaikea kuulovamma. Jännä oli kuitenkin huomata, kuinka paljon putkitus vaikutti kuuloon heti. Heräämöstä huoneeseen tullessaan, Amanda säpsähti joka kerta kun puhuin jotain.
Lisähapen tarve nukutuksen jälkeen kesti Amandalla kolme päivää, mikä taitaa olla aika vakio, jos viikset nenälle laitetaan.
 |
| Osaston ikkunasta on hieno maisema. |
Melkein heti sairaalareissun jälkeen Amanda pääsikin Muksulaan hoitoon muutamaksi päiväksi, kun meillä alkoi kauan sitten varattu, pienen pieni kesälomareissu, joka kesti muutaman päivän. Surkealta tuntui jättää toinen niin pian taas uuteen paikkaan, mutta Amandalla oli mennyt tosi hyvin. Niinkuin aina.
Aktivoitunut epilepsia on jälleen palannut. Amanda on koko kesän ajan saanut heräämisen yhteydessä sellaisia inhottavan näköisiä pään nykäyksiä. Ihan kuin joku kiskaisisi tyttöä hiuksista nopeasti taakse päin. Ne ovat olleet lyhyitä ja menneet tosi pian aina ohi, joten ei olla suuremmin niistä oltu huolissaan. Keväälläkin lastenneurolta sanottiin, että tälläisiä kaikenlaisia omituisia oireita liittyy niin epilepsiaan kuin muihin neurologisiin ongelmiin. Nyt kuitenkin viime lauantaina tuli heräämisen yhteydessä samanlaisia nykäisyjä, mutta niihin liittyi myös spasmit (Amandan tapauksessa kädet on jäykkinä sivuilla), ja ne loppuivat vasta kohtauslääkkeeseen. Sunnuntaina näitä kohtauksia tuli kaksi. Täytyy soittaa osastolle ja kysy olisiko tarvetta muunnella lääkitystä tai nostella annoksia.
Muuten Ampsunen on voinut todella hyvin. Putkitusoperaatiosta on nyt kohta kaksi viikkoa, jonka aikana Amanda on ollut paljon enemmän hereillä. Ensimmäisen viikon ajan Amandan ilme oli pysyvästi laatua "peura ajovaloissa", mutta nyt toisen viikon aikana hän on alkanut hieman taas hymyillä ja seurailla mitä ympärillä tapahtuu. Operoitu peg-napin kanava on parantunut hyvin, eikä se ole edes arka, vaikka voisi kuvitella.
Perjantaina on meillä muutto. Amandalle järjestyi hoito Muksulaan klo 8-20 siksi päiväksi, josta hän pääseekin sitten suoraan uuten kotiin! Viimeksi kun kävimme uudessa osoitteessa, Amanda hymyili lähes koko ajan. Se lienee hyvä merkki. Mutta nyt jatkan taas pakkaamista. Kolmen päivän päästä asunnon pitäisi olla tyhjä ja siivottu, jaiks. Tekemistä riittää!
